The Rosie Project by Graeme Simsio
Koska lapset alkavat hiljalleen leikkiä leikkipaikoilla keskenään, voin minä välillä jopa lukea siellä kirjaa! Jihuu! Koska touhu on kuitenkin melko katkonaista, olen todennut leikkikentälle parhaiten sopiviksi kesäkirjoiksi kaikenlaiset ihanaiset Chicflick teokset.
Viimeisimpänä lukemistossa oli australialaisen Graeme Simsion The Rosie Project. Kirja valikoitui hieman hassusti. Ostin sen nimittäin ensin käännettynä saksaksi, mutta luin lopultakin myös englanninkielisen version. Ihan vaan sen vuoksi, että varmistin ymmärtämisen tason.
Tarina itsessään on mielestän melko viihdyttävä. Päähenkilön pakkomielteiden seuraaminen on melkoisen hupaisaa, joskin samaistuminen on vaikeaa. Nauraa sai kuitenkin, ja se tässä pääasia oli. Juoni lyhykäisesti kertoo pakkomielteisen genetiikan tutkijan vaimonhankinta-projektista, jossa kaikki ei tietenkään mene suunnitellusti. Tapahtuma paikkana Melbourne ja englanninkielinen versio oli ihanan australialainen. Suosittelen kevyeksi kesäluettavaksi!
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
tiistai 19. toukokuuta 2015
Kaikki mitä rakastin
Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Kun tässä nyt innostus kirjoittamiseen on löytymässä, niin päivitellään nyt tätäkin blogia. Lukeminen on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän sivuosassa, mutta muutamia kirjoja nyt kuitenkin joka kuukausi.
Aloitan kuitenkin kirjalla jota en ole edes saanut vielä luettua loppuun.Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin on ainakin ensimmäiseltä osaltaan hieno kirja. Intohimoisesti taiteesta ja siinä ympäristössä New Yorkissa elävistä ihmisistä kertova teos. Ainakin teoksen ensimmäinen osa on hyvin kirjoitettu, ja myös Kristiina Rikmanin käännös on hieno. Lukeminen on helppoa, ja pohdinta siitä mitä 70- ja 80-luvun newyorkilaisen päässä mahtoi pyöriä on mielekästä. Ajallisesti ei niin pitkä aika, mutta maailmallisesti kuitenkin. Teksti siis on klassisesti myös ajatuksia herättävää.
Sitten alkoi romaanin toinen osa ja käsittämätön tragedia ottaa osaa hienoon tarinaan. Mä pystyin lukemaan vielä vähän eteenpäin, kyynelten läpi. Kuvaavaa on se että luin iltasella toista osaa varmaan reilut 80 sivua ja itkin niin paljon, että heräsin yöllä valtavaan päänsärkyyn. En pystynyt enää jatkamaan. Vaikka kirja ei todellakaan ole raaka, tai väkivaltainen, vaan oikeasti hieno kuvaus menetyksestä. Ja varmasti ansaitsisi loppuun luvun. Mutta mulla soi päässä vain Maarit Hurmerinnan Lainaa vain, enkä pystynyt enää jatkamaan. Vaikka toivo menetyksen ylipääsemisestä oli jo vilkahtanut tekstissä vahvasti.
Kun tässä nyt innostus kirjoittamiseen on löytymässä, niin päivitellään nyt tätäkin blogia. Lukeminen on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän sivuosassa, mutta muutamia kirjoja nyt kuitenkin joka kuukausi.
Aloitan kuitenkin kirjalla jota en ole edes saanut vielä luettua loppuun.Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin on ainakin ensimmäiseltä osaltaan hieno kirja. Intohimoisesti taiteesta ja siinä ympäristössä New Yorkissa elävistä ihmisistä kertova teos. Ainakin teoksen ensimmäinen osa on hyvin kirjoitettu, ja myös Kristiina Rikmanin käännös on hieno. Lukeminen on helppoa, ja pohdinta siitä mitä 70- ja 80-luvun newyorkilaisen päässä mahtoi pyöriä on mielekästä. Ajallisesti ei niin pitkä aika, mutta maailmallisesti kuitenkin. Teksti siis on klassisesti myös ajatuksia herättävää.
Sitten alkoi romaanin toinen osa ja käsittämätön tragedia ottaa osaa hienoon tarinaan. Mä pystyin lukemaan vielä vähän eteenpäin, kyynelten läpi. Kuvaavaa on se että luin iltasella toista osaa varmaan reilut 80 sivua ja itkin niin paljon, että heräsin yöllä valtavaan päänsärkyyn. En pystynyt enää jatkamaan. Vaikka kirja ei todellakaan ole raaka, tai väkivaltainen, vaan oikeasti hieno kuvaus menetyksestä. Ja varmasti ansaitsisi loppuun luvun. Mutta mulla soi päässä vain Maarit Hurmerinnan Lainaa vain, enkä pystynyt enää jatkamaan. Vaikka toivo menetyksen ylipääsemisestä oli jo vilkahtanut tekstissä vahvasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)