Tuomas Kyrö, Kerjäläinen ja jänis.
Jos Miika Nousiainen pääsi yllättämään Metsäjätillään, niin saman teki Tuomas Kyrö Kerjäläinen ja jänis teoksellaan. Kuin Nousiaisenkin edellisten teosten kanssa, myös Kyrön Mielensäpahoittaja sekä Miniä ovat viime vuoden aikana tulleet luetuiksi ja arvostelut makaavat luonnoksina jossain tämän blogin syövereissä. Tämä Kerjäläinen ja jänis, vaikkakin luettu vasta näiden edellämainittujen jälkeen, saa kuitenkin ensin palstansa. Erikoinen pieni teos. Ja niin kuitenkin sitä itseään.
Tarina lyhykäisyydessään kertoo romanialaisen kerjäläisen melko absurdin seikkailun Suomen kauniissa maassa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään raa´asta kerjäläistarinasta, vaan enemminkin tutkimusmatka suomalaiseen yhteiskuntaan ja siinä vallitseviin erikoisiin tilanteisiin. Hyvä tarina, mutta kyllä pisti lukijan välillä koville. Helppolukuinen kylläkin, tämänkin sai helposti iltapäivän ja illana aikana luettua.
Mikä sitten jäi tälle lukijalle päällimmäiseksi mielikuvaksi? Hämmennys. Ja estoton kirjailijan mielikuvituksen ihailu. Mistä kirjailijan mieleen syntyy tuollaisia tarinoita? Jotenkin niin hienoa saada niitä sitten lukea, ja saada hieman lisä syvyyttä myös omaan ajatteluun. Ja hieman kuitenkin mietin mitä järkeä koko teoksessa oli. Ja tarviko siinä olla järkeä? Pidin kyllä lukemastani, mutta miksi?
torstai 17. tammikuuta 2013
Metsäjätti
Miika Nousiainen, Metsäjätti.
No niin. Olen lukenut vuoden sisään nyt kolme Nousiaisen kirjaa. Kahdesta aiemmasta, Maanikanvaara ja Vadelmavenepakolainen, minulla on luonnokset tehtynä tähän blogiin, muttei juuri mitään sanottovaa. Niitä kun luin niin ääneen nauroin ja pidin kovasti kummastakin. Saivat ne toki myös ajattelemaa suomalaisen (ja tietenkin ruotsalaisen) yhteiskunnan ja mielenlaadun erityispiirteitä, mutta pääasiassa vain nauroin. Ja sitä odotin myös joululomalla hankkimastani uutukaisesta. Toisin kävi.
Tiedä sitten jylläävätkö hormoonit liikaa, mutta itkin valtoimenaan läpi koko Metsäjätin. (Joka onneksi helppolukuisena meni päivässä, ettei koko viikkoa tarvinnut itkeä.) Kirja kertoo menestyneestä paperitehdaskaupungin kasvatista, joka palaa kotikaupunkiinsa tehtaan omistavan yhtiön mustana lintuna. Kansainvälinen menestys vaatii tehostamista ja irtisanomisia, ja niitä tämä sympaattinen kotikylän kasvatti tuo tullessaa. Vastahakoisesti, mutta kuitenkin.
Siihen omaan reaktiooni tarinaa lukiessani. Ehkä siinä oli kuitenkin vain liikaa yhtymäkohtia omaan elämään. Nimenomaan se nykyisyydestä kertova osa kirjasta. Irtisanomiset ja elämän raakuus. Kun se kuitenkin on leijunut tässäkin perheessä jatkuvana uhkana kolme vuotta, kunnes viime kesänä rysähti. Jotenkin oli vaan helppo samaistua, varsinkin kun laajemmin alkoi miettimään koko Salon kohtaloa.
Ja vielä kun päähenkilön rouvakin oli raskaana.
Suosittelen tätäkin Nousiaista. Nousiaisen luomat hahmot ovat inhimillisiä ja niin kovin aitoja. Ehdottomasti kirjan parasta antia.
No niin. Olen lukenut vuoden sisään nyt kolme Nousiaisen kirjaa. Kahdesta aiemmasta, Maanikanvaara ja Vadelmavenepakolainen, minulla on luonnokset tehtynä tähän blogiin, muttei juuri mitään sanottovaa. Niitä kun luin niin ääneen nauroin ja pidin kovasti kummastakin. Saivat ne toki myös ajattelemaa suomalaisen (ja tietenkin ruotsalaisen) yhteiskunnan ja mielenlaadun erityispiirteitä, mutta pääasiassa vain nauroin. Ja sitä odotin myös joululomalla hankkimastani uutukaisesta. Toisin kävi.
Tiedä sitten jylläävätkö hormoonit liikaa, mutta itkin valtoimenaan läpi koko Metsäjätin. (Joka onneksi helppolukuisena meni päivässä, ettei koko viikkoa tarvinnut itkeä.) Kirja kertoo menestyneestä paperitehdaskaupungin kasvatista, joka palaa kotikaupunkiinsa tehtaan omistavan yhtiön mustana lintuna. Kansainvälinen menestys vaatii tehostamista ja irtisanomisia, ja niitä tämä sympaattinen kotikylän kasvatti tuo tullessaa. Vastahakoisesti, mutta kuitenkin.
Siihen omaan reaktiooni tarinaa lukiessani. Ehkä siinä oli kuitenkin vain liikaa yhtymäkohtia omaan elämään. Nimenomaan se nykyisyydestä kertova osa kirjasta. Irtisanomiset ja elämän raakuus. Kun se kuitenkin on leijunut tässäkin perheessä jatkuvana uhkana kolme vuotta, kunnes viime kesänä rysähti. Jotenkin oli vaan helppo samaistua, varsinkin kun laajemmin alkoi miettimään koko Salon kohtaloa.
Ja vielä kun päähenkilön rouvakin oli raskaana.
Suosittelen tätäkin Nousiaista. Nousiaisen luomat hahmot ovat inhimillisiä ja niin kovin aitoja. Ehdottomasti kirjan parasta antia.
Maisterisjätkä
Timo Soini, Maisterisjätkä.
Ostin Soinin teoksen aluperin isälleni isäinpäivälahjaksi. Kirjaa oli kehuttu ja ajattelin vankkumattoman perussuomalaisuuden vastustajan arvostavan saamaansa lahjaa. Pienen suostuttelun jälkeen sain hänet myös lukemaan kirjan. Ja hän toi sen minulle luettavaksi. Meillä sen luki kaksi anti-perussuomalaista. Ja täältä kirja lähti keskustalaisen anoppini matkaan, kunnes päätyi takaisin isäni kirjahyllyyn. Eikä kukaan kääntynyt matkalla perussuomalaisuuteen. Vaikka kirjasta se tuskin oli kiinni, se oli nimittäin viihdyttävä.
Soinin tyyli kirjoittaa on samanlainen kuin minkä kuvan hänestä saa muutenkin esim. television välityksellä. "Lupsakka" ja sanavalmis, tosin melko ehdoton. Ja vähän marttyyrimäinen. Mielenkiintoista oli lukea erillaisesta tiestä politiikan huipulle. Ja miten se on mahdollista suomalaisessa, melko pienessä ja sisäänpäin kääntyneessä yhteiskunnassa. Kovasti on Soinikin menestyksensä eteen tehnyt töitä. Ja vaikka mielipiteistä voi olla montaa mieltä, niin ulosannissaan Soini on kirjansakin perusteella suomalaisen politiikan huippua.
Suosittelen lukemaan. Ja toivoisin oikeastaan Soinilta uutta teosta. Olisi mielenkiintoista lukea perussuomalaisten jytkyn taustoja puolueen omalta kannalta.
Ostin Soinin teoksen aluperin isälleni isäinpäivälahjaksi. Kirjaa oli kehuttu ja ajattelin vankkumattoman perussuomalaisuuden vastustajan arvostavan saamaansa lahjaa. Pienen suostuttelun jälkeen sain hänet myös lukemaan kirjan. Ja hän toi sen minulle luettavaksi. Meillä sen luki kaksi anti-perussuomalaista. Ja täältä kirja lähti keskustalaisen anoppini matkaan, kunnes päätyi takaisin isäni kirjahyllyyn. Eikä kukaan kääntynyt matkalla perussuomalaisuuteen. Vaikka kirjasta se tuskin oli kiinni, se oli nimittäin viihdyttävä.
Soinin tyyli kirjoittaa on samanlainen kuin minkä kuvan hänestä saa muutenkin esim. television välityksellä. "Lupsakka" ja sanavalmis, tosin melko ehdoton. Ja vähän marttyyrimäinen. Mielenkiintoista oli lukea erillaisesta tiestä politiikan huipulle. Ja miten se on mahdollista suomalaisessa, melko pienessä ja sisäänpäin kääntyneessä yhteiskunnassa. Kovasti on Soinikin menestyksensä eteen tehnyt töitä. Ja vaikka mielipiteistä voi olla montaa mieltä, niin ulosannissaan Soini on kirjansakin perusteella suomalaisen politiikan huippua.
Suosittelen lukemaan. Ja toivoisin oikeastaan Soinilta uutta teosta. Olisi mielenkiintoista lukea perussuomalaisten jytkyn taustoja puolueen omalta kannalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)