Tuomas Kyrö, Liitto.
Okei, heti alkuun on myönnettävä jotain. Olin jotenkin luokitellut Kyrön kokonaan Mielensäpahoittajan mukaan. Se oli ensimmäinen häneltä kuulleeni teos, joten en ajatellut häntä näin rikkaaksi kirjoittajaksi. Enemmänkin koomikoksi. Tai ehkä enemminkin hyvin kevyeksi kirjailijaksi. Mutta mieli muuttuu.
Liitto on Kyrön alkutuotantoa. Ilmestynyt jo vuonna 2005. Kertoo hyvin omasta kirjallisuustietämykseni tasosta etten todellakaan tälläsestä tiennyt. Pieni helmi kuitenkin. Mieleen tulee kuvailevana sanana rujo. Tarinan ihmiset olivat jotenkin niin lähestyttäviä. Uskottavia. Mutta aikakausi ja tapahtumat tekivät heistä kuitenkin uhrimaisia. Uhrimaisia? Onko se edes adjektiivi. Huono arvostelu tämä on kun en saa ajatustani ulos kauniisti.
Pidin kuitenkin tarinasta kovasti. Välillä lukiessa tosin rintaa hieman kiristi, ja olisin toivonut pientä toivoa ja onnea myös tarinan päähenkilöille. Mutta harvoin se elämässä taitaa niin mennä.
Lisäpisteitä Urhosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti