Wolfram Eilenberger: Minun suomalainen vaimoni.
Yöpöydälläni on aloitettuna varmaan 10 teosta. Mikään niistä ei vaan jaksa kiinnostaa loppuun asti.
Kun illalla aina väsyttää, eikä keskittyminen riitä.
Mut sitten nappasin lainaksi saadun pikku pokkarin. Ja päätin että väsytti tai ei, joka päivä on valvottava kymppiin asti. Eli sain kirjan jopa luettua!
Ja hauskahan se oli. Tämä minun suomalainen vaimoni. Pieni saksalainen rakkauden tunnustus Suomelle (ja vaimolleen) Ja tarina vielä liippasi jotenkin niin läheltä. Mies kotoisin Badenista (eli nykyisestä Baden-Wurttenbergistä, missä me asutaan nyt), opiskelut vaimolla Turussa, ja vielä yhteinen Erasmus vuosi Espanjan Andalusiassa. Niin kai jo sen takia mua nauratti ja hykerrytti. Ehkä vähän jopa kosketti.
Tosin on kyllä todettava, että nyt muutaman tälläisen ulkolaisen Suomesta kirjoittaman kirja lukeneena, alkaa hieman kliseet ärsyttämään. Vaikka onhan Suomi toki aika kliseinen, suomalaiselle ainakin. Marimekkoa ja Iittalaa. Helvetin kylmä talvi. Pitkään pimeää. Ja paljon metsää. Ja hulavattomasti käyttäytyvät naiset kesä yössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti