Nainen katolla

Maija Vilkkumaa, Nainen katolla

Olen ollut Maija Vilkkumaan musiikin ystävä jo tovin. (Kiitos entisen kämppikseni!) Sanoitukset ovat kolahtaneet ja tuntuneet aina kovin ajankohtaisilta. Ja nokkelilta. Jopa omaan elämään sopivilta.

Niinpä tartuin innosta pinkeänä Vilkkumaan esikoisteokseen Nainen katolla, joka on ilmestynyt tänä vuonna. Suuret odotukset, jotka teos pyrki kovasti myös täyttämään.

Tarina itsessään kertoo muutaman ihmisen elämänkohtaloiden yhteen lomittautumisesta. Haaveileva kotiäiti, fooruminatsi, nuori anarkisti, juorutoimittaja ja pelialanyrittäjä. Kaikkien teot ja tekemättäjättämiset verkostuvat keskenään. Juoni sinällään ei multa saa mitään erityisen suurta hehkutusta. Osa hahmoista on aika kliseisiä, mutta niinhän ihmiset ovat. Ainakin jos niitä halutaan käyttää Vilkkumaan tyylisesti ajatusten välittäjinä, ei niinkään toimintahahmoina.

Mistä tykkäsin erityisesti on Vilkkumaan oivaltavuus. Ihan kuin välillä olisin elänyt jossain laulun sanoituksissa tai Ylen pyöreässä pöydässä. Tai siltä musta tuntuu. Kun en päässyt yli kirjailijan hahmosta. Mut ei se haittaa, koska pidän Vilkkumaasta. Hän on fiksu, ja ajattelevainen. Ja pirun oivaltava. Aihepiirit joita kirjassa käsitellään ovat ajankohtaisia, lähestyttäviä ja hienosti käsitelty.

Tykkäsin.