Muumipappa ja meri

Tove Jansson: Muumipappa ja meri.

En lukenut nuorempana lainkaan muumeja tai katsonut niitä televisiosta. Liekö tähän syy, että hitiksi muodostunut japanilainen animaatiosarja tuli vasta ollessani hieman vanhempi vai jos muumit eivat silloin olleetkaan se it-juttu. Oliko silloin kultaisella 80-luvulla edes muumimukeja? (Googletin nopeasti oli niitä, wov!) No kuitenkin nyt, kun poikanen on siitä iässä että hänelle pitää muumeja tunkea joka välissä, niin ajattelin lukasta Janssonin muumikirjat läpi. Ja tiukkana mutsina tietenkin tutkia mistä tässä ilmiössä oikeen on kysymys ja kannattaako niitä arvoja pojalle änkeä. Kun muutaman kirjan vielä alennuksesta löysin niin ostin ne tuliaisiksi itselleni viimeksi Suomessa vieraillessa. Janssonilta olen lukenut aiemmin ruotsiksi Sommerbokenin ja se (mitä siitä ymmärsin) oli hieno ja tunnelmmallinen teos.

Mutta siis itse teokseen. Mitä tulee ekana mieleen. Pelottava. Mua jotenkin pelotti koko ajan. Muumipeikon puolesta, ja miten ne vanhemmat päästää sen Pikku Myyn aina yksin ulos asumaan. Ja mitä jos se mörkö onkin tosi paha. Ja mitä jos se saari syö ne kaikki. Ja, ja, ja, ja. Okei. Mua siis pelotti. Tästä mä päättelin että Jansonin luoma maailma on niin erilainen kuin oma maailmani. Minun maailmassani yksin olo pienellä saarella on pelottaa. Ties kuka hullu sinne änkee kivääreineen. Että sillai alko mun mieli juosta muumeja lukiessa.

Pelkäämisen lisäksi mua sit vähän ärsytti, nimittäin itseni ja oma lukutyylini. Jostain kumman syystä mulle on jäänyt sellanen olo et jengi (tässä yhteydessä siis lähinnä kaverit ja jotkut muut FB tutut tai tuntemattomat, siis kaikki) aina siteeraa muumeja joissain hienoissa paikoissa. Noh, välillä mä huomasin itse lukevani niin et mietin "oisko tosta lauseesta siteeraukseksi johonkin näppärään paikkaan". Siis WTF? Maailman typerin tapa lukea, ja niin ku mihin näppärään paikkaan? Ärsytti et yritin jotenki olla näppärämpi kuin olen.

Noh, saadessani itseltäni lukurauhan kirja parani huomattavasti. Voisin todeta Jansonin kirjan olevan helposti lähestyttävä ja humaani. Muumit ovat hieman hölmöjä ja viihdyttäviä. Edellisten lauseiden kliseisyydestä huolimatta, näin tunsin. En kuitenkaan saanut mitään erityistä muumi herätystä. Sellainen sielukkuus ja syvällisyys jota ajattelin (ennakkokäsitykset ovat parhautta..) kirjoista löytyvän jäi osin vielä minulla löytymättä. Ne tulevat toivottavasti seuraavan muumi-kirjan jälkeen.

Paitsi Muumimamman kohdalla. Hän iski heti. Uusi idolini!!