Walter Isaacson: Steve Jobs.
Mä en tiedä mistä mulle tuli tarve tilata tämä tiiliskivi keväiseksi lukemiseksi. Varmaan kun oma ukko siellä Noksulla ahersi, niin ajattelin selvittää mikä/kuka (postuumisti toki) heidät tuhoon syöksee. Noh, tilasin kirjan englanniksi, vaikka suomeksi olisi vissiin amazonilta myös saanut. Mutta tunnetusti niin pirusti kalliimalla, ja alkuperäiskieli on kuitenkin englanti.
Ja hyvää englantia olikin. Oli muutenkin hienosti toteutettu ja kirjoitettu kirja. Tuli vaikutelma että kirjoittaja pyrki olemaan rehellinen, analyyttinen ja samalla kuitenkin hienotunteinen. Ei nimittäin varmasti ollut helppo kirja kirjoittaa. Kirjoituksen kohde oli kuitenkin jo kuolemaisillaan ja tunnetusti aika vittumainen tyyppi. Silti kirjoittaja sai kirjan elämään hienosti niin inhimillisesti kuin kerronnallisesti. Jopa minä, humanisti joka en ymmärrä tuon taivaallista tietotekniikasta taikka "busineksesta", sain kirjasta hirmusesti irti. Noh, kehut sikseen. Oli se meinaan aikamoinen tyyppi tuo Jobs. Ajatuksia herättävä.
Ja ajatuksia heräsi suuntaan jos toiseenkin. Lukiessani pohdin hirmusesti sitä miten joistain tulee suuria menestyjiä, ajattelijoita tai mullistajia. Niinkuin Jobs. Mitä se vaatii ihmisen luonteelta. Voiko ns. hyvä tyyppi olla super menestyjä? Tai onnellinen. Jobs on selvästi ollut melko (h)ankara, niin muille kuin itselleenkin. Jobs on kuitenkin ääriesimerkki. Mutta noin niinkuin pienemmälläkin tasolla. Onko se mahdollista, menestys hyvänä ihmisenä?
Tämä sai ajattelemaan (tietenkin) itseäni. Perusheppu. Ei osaamista, ei erityisiä ajatuksia. Luuseri kaikella maallisen mammonan menestyksen tasolla. Mutta onnellinen. Tyytyväinen saavuttamaansa, itseensä ja ympäristöönsä. Oman itsensä vertaaminen Jobs kaltaiseen ihmiseen on kuitenkin tyhmää ja hieman turhaakin, mutta opin kuitenkin taas valtavasti itsestäni. Siitä mitä haluan ja siitä mitä ehdottomasti en halua. Ja millaiseksi en missään nimessä halua.
Oliko Jobs onnellinen. Sitä mietin läpi kirjan. Vai onko se mahdollista kun aina pyrkii niin kovasti parempaan? Vai onko kysymys oikeasti edes millään asteella relevantti tai sen esille tuominen edes tuollaisen kirjan tarkoitus? Hhm. Ja mitä on onnellisuus itse kunkin päässä?
Pakko vielä todeta että Apple itsessään merkitsee minulle jostain kumman syystä "hipsteryyden" yditä. Älkää kysykö miksi. Senkin sopulit. Pikkasen pilkkaava mielikuva jäänyt minun ajatuksiini Applen käyttäjistä. Ehkä se johtuu omasta vahvasta Nokia kytköksestä ja suomalaisen lehdistön ajamasta mielikuvasta Applesta Nokian ykkös alasajajana. Mitä se tuskin kuitenkaan on. Tai jos on, niin mitä välii?? Ehkä voisin yrittää aloitaa vaihtamaan mielipidettä. Isaacsonin kirjan lukeminen oli siinä hyvä avaus.
Vaikka olihan se Jobs jotenkin kaikkien hipstereiden isä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti