Kalle Isokallio: Vapaa Velkua (vuodelta 1997)
Käteeni osui eräässä ylijäämäpaketissa minulle jäänyt Kalle Isokallion Vapaa Velkua, jo vuodelta 1997. Kirjailija Isokallio on minulle tuttu lähinnä keskustelijan roolistaan Ylen aamu-tv:n perjantain Jälkiviisaissa, sekä tietenkin urastaan Nokian johdossa. Jostain syystä ennakko asenne oli hyvinkin negatiivinen, johtuen enemmänkin Jälkiviisaista kuin Nokiasta. Varmasti ainakin osittain tästä syystä kirja oli lojunut lukemattomana kirjahyllyllä kuukausi kaupalla. Viime viikonloppuna se kuitenkin lopulta pääsi junalukemistooni matkalla Strassbourgiin. Ja hyvä niin!
Tarina itsessään oli hyvin viihdyttävä ja jotenkin nostalginen. Lukiessa täytyi toki koko ajan tsempata ja muistaa se tosiasia, että kirja on kirjoitettu todellakin jo ennen 2000-luvun vaihdetta. Poliittisessa satiirissa (jonka lajiin Vapaan Velkuan laittaisin) 15 vuotta on kuitenkin aika pitkä aika! Se ei kuitenkaan haitannut nautintoa jonka sain lukiessani Isokallion luomista hahmoista, ja pohtiessani kirjailijan ajatuksen juoksun kieroutta. Isokallio saa aikaan melkoista vekkulointia Velkualla. Ja minä sain aikamoisia katseita junassa naureskellessani kovaan ääneen velkualaisten vekkuloinnille.
Oman lisänsä kirjaan antoi tietenkin tuntemani koti-ikävä. Turunmaan saaristo ja kesä. Yksinkertainen elämäntapa ja suomalainen luonne. Aijai. Ja tavallaan nautin myös Helsingin herrojen ja saaristolaisten välisistä luonne ja ajattelutapa eroista. Ja olihan se niin hienoa huomata samaistuvansa enemmänkin maaseudeun ukkoihin, helsingin herrojen sijaan. Ja niin kyllä vähän toivoinkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti